Etusivu
Kuva: Camilla Victoria

Rela Wäre: ”Olen armollisempi itseäni kohtaan”

Hanna Vilo
28.6.2023 Aikuisuus

Tänä vuonna The Voice of Finland -kilpailuun osallistunut Rela Wäre lyttäsi itseään vuosia erilaisten vastoinkäymisten takia. Kun hän viime vuonna sai uuden diagnoosin, elämään tuli aivan uudenlaista selkeyttä. Samalla hän pyysi myös itse itseltään anteeksi kovaa sisäistä puhettaan.

Kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen. Siltä Laura ”Rela” Wäreestä, 37, tuntui koko yläasteen ajan.

Rela oli tunnettu siitä, että hänellä oli aina tavarat hukassa. Lisäksi hän myöhästeli jatkuvasti. Opettajien ja luokkakavereiden mielestä hän eli omaa Rela-aikaansa, joka oli vähintään vartin muiden aikaa jäljessä.

Oppituntien aikana Rela ei jaksanut pysyä paikoillaan ja keskittyä. Varsinkin matematiikan, fysiikan ja kemian tunnit olivat painajaisia. Relan oli vaikea pysyä opetuksen tahdissa ja hän eli omassa haavemaailmassaan piirrellen vihkoihin kuvia.

”Yritin parhaani kaikessa, mutta siitä huolimatta tunsin olevani tyhmä, saamaton ja laiska. Mikään mitä tein ei riittänyt.”

Relasta myös tuntui, että hän ei kuulunut mihinkään. Koulukaverit kiusasivat häntä usein, ja välitunneilla hän ei päässyt mukaan kaveriporukoihin, koska häntä pidettiin outona.

Opettajien ja luokkakaverien kommentit loukkasivat häntä jatkuvasti. Silloin hän kehitti itselleen tavan selviytyä: hän alkoi itse lytätä itseään ennen kuin muut ehtivät.

”Kun sanoin itse itseäni idiootiksi, muut eivät enää kokeneet tarvetta haukkua minua. Jälkeenpäin ajatellen se oli todella rankkaa.”

Musiikki nosti mielialaa

Koulunkäyntiongelmien lisäksi Rela taisteli jatkuvasti masennusoireiden kanssa. Ne olivat alkaneet 90-luvun laman aikana, kun Relan äiti oli irtisanottu pitkäaikaisesta työstään. Ilmapiiri kotona oli pitkään lannistunut.

Kun tyttären masennusoireet eivät menneet ohi, Relan vanhemmat veivät hänet psykologille ja myöhemmin lääkärille. Monista masennuslääkekokeiluista ei kuitenkaan ollut apua. Epämääräinen paha olo seurasi Relaa lähes kaikkialle.

”Olin koko nuoruuteni erilaisten mielenterveyspalveluiden asiakkaana. Välillä minulla epäiltiin maanis-depressiivistä häiriötä ja välillä epävakaata persoonallisuushäiriötä. Molemmat diagnoosit kuitenkin kumottiin.”

Onneksi oli musiikki. Se piristi Relan mielialaa aina. Jo kuusivuotiaasta lähtien Rela oli pimputellut olohuoneen pianoa, mikä oli saanut vanhemmat ilmoittamaan hänet musiikkiopistoon. Teoriatunneista huolimatta Relalla oli vaikeuksia oppia lukemaan nuotteja kunnolla. Sen sijaan korvakuulolta hänen oli helppo oppia soittamaan vaikeitakin kappaleita.

”Kotona soitin usein esimerkiksi pitkiä etydejä. Sävelsin myös mielelläni omia pieniä lauluja.”

Lapsuudessaan Rela pimputteli mielellään pianoa ja soitti pitkiä etydejä. Kuva: Relan kotialbumi.

Yläasteikäisenä hän osti kesätyörahoilla kitaran. Sitä hän opetteli pianon tapaan soittamaan korvakuulolta. Lisäksi hän kuunteli paljon punkia ja rockia. Niiden myötä hän tunsi olonsa hyväksi.

”Minusta tuntui, etten voinut olla oma itseni juuri missään tässä maailmassa. Ainoa poispääsy oli musiikki, ja uppouduin siihen.”

Isä kannusti adhd-testeihin

Pitkään aikaan kukaan ei tiennyt, mikä Relaa oikein vaivasi. Tärkeä käänne sattui eräänä keväisenä päivänä, jolloin hänen isänsä sattui katsomaan televisiosta dokumenttia tytöstä, jolla oli todettu adhd.

”Isä oli hämmästynyt kaikista yhtäläisyyksistä, joita minussa ja dokumentin tytössä oli. Meillä molemmilla oli muun muassa ollut tapana piirtää samanlaisia hevosenpäitä.”

Dokumentin jälkeen isä soitti Relalle ja kertoi ajatuksistaan. Hänen mielestään Relan pitäisi hakeutua adhd-testeihin. Siinä vaiheessa pelkkä ajatus nauratti Relaa.

”Ajattelin, että ei minulla voi olla adhd:tä. Minun mielikuvissani kaikki adhd-oireiset olivat häiriköitä, ja minä taas olin ujo ja kiltti.”

Isän patistelun myötä Rela suostui kuitenkin ottamaan yhteyttä julkiseen terveydenhuoltoon ja kysymään mahdollisuutta päästä adhd-testeihin. Sieltä hänelle vastattiin jyrkästi ei.

Isä ei halunnut antaa periksi. Hän selvitti, että Helsingissä tehdään adhd-testejä myös yksityisellä puolella. Rela ilmoittautui sinne.

”Kolme testipäivää tuntuivat pitkiltä. Pari ensimmäistä tuntia jaksoin keskittyä, mutta sen jälkeen aloin väsyä. Katselin mieluummin vaikka ikkunasta näkyvää oravaa.”

Isälle testin tulos oli helpotus, Relalle ei. Relalla oli todettu sekä adhd:n tarkkaamattomuuspainotteinen muoto (vanhalta nimeltään add) että dyskalkulia eli matemaattinen oppimisvaikeus.

Rela oli diagnoosista hämmentynyt. Vasta siinä vaiheessa hän motivoitui itse etsimään adhd:stä lisää tietoa. Hän ahmi tietoa netistä ja ymmärsi, että hänellä oli ollut vääriä olettamuksia adhd-oireisista.

”Monet adhd-piirteet sopivat minuun todella hyvin.”

Tiedon myötä hämmennys vaihtui helpotukseksi. Rela sai vihdoin selityksen monille haasteille, joiden kanssa hän oli kamppaillut koko elämänsä. Mikä parasta, hänessä ei ollutkaan mitään epämääräistä suurta vikaa.

”En ollutkaan niin tyhmä ja saamaton kuin olin aina kuvitellut.”

Diagnoosi oli monella tavalla lottovoitto. Rela sai adhd-oireita lievittävän lääkityksen, ja myöhemmin hän pääsi Kelan tukemaan kognitiiviseen psykoterapiaan. Terapian avulla hän pystyi opettelemaan uusia toimintatapoja, jotka auttoivat pitämään arjen paremmin hallinnassa.

”Ennen tiskialtaassani oli aina homeisia astioita ja lattiallani likaisia vaatteita. Terapian myötä opin pitämään paikat kunnossa.”

Uusi suunta työuralle

Ennen diagnoosia Rela oli pitkään työskennellyt kaupassa vuoropäällikkönä. Asiakaspalvelutyö tuntui hänestä kuitenkin kuormittavalta. Lisäksi hän tunsi olonsa ahdistuneeksi, vaikka hän ei osannut tarkalleen sanoa, mistä se johtui.

”Itkin joka päivä työmatkojen aikana. Luulin, että se oli normaalia, kunnes kerroin asiasta kaverilleni. Hän oli hyvin hämmästynyt asiasta.”

Kun Rela oli 28-vuotias, hän päätti jättää vuoropäällikön työnsä. Hän halusi seurata omia unelmiaan ja tehdä työtä, joka liittyy jollakin tavalla musiikkiin ja esiintymiseen.

”Minulla oli vain vaikeuksia löytää oikea suunta.”

Kolme vuotta myöhemmin Rela sai lisää selvyyttä omiin haasteisiinsa. Julkisella puolella haluttiin, että hän osallistuisi uudelleen adhd-testeihin. Niiden myötä diagnoosi muutettiin add:stä (nykyään adhd:n tarkkaamattomuuspainotteinen muoto) sekamuotoiseksi hyperkineettiseksi häiriöksi. Lääkäri myös epäili, että Relan oirekuvaan kuuluisi vielä jotain muutakin. Kukaan ei vain tiennyt, mitä se oli.

Uuden diagnoosin myötä Rela sai lisää itsetuntemusta. Neljä vuotta sitten hän oli vihdoin valmis toteuttamaan suuren unelmansa. Hän pääsi Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon opiskelemaan muusikon perustutkintoa. Valmistumisen jälkeen hän pääsi ammattibilebändi Amorixin laulajaksi.

”Meillä oli todella paljon keikkoja ennen koronaa.”

Relan suuri unelma toteutui, kun hän pääsi Helsingin Pop & Jazz Konservatorioon opiskelemaan muusikon perustutkintoa. Kuva: Niko Hill.

Hyviä aikoja ehti kestää vain hetken. Koronan myötä keikat loppuivat kokonaan. Rela joutui jälleen etsimään uusia töitä.

”Parin vuoden aikana työskentelin muun muassa kuorma-auton kuljettajana ja karaokejuontajana.”

The Voice of Finland -kilpailu kutsui

Koronan jälkeen Rela sai jälleen mieluisia laulu- ja musiikkitöitä. Lisäksi hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja haki mukaan The Voice of Finlandiin eli laulajakykyjä etsivään televisiokilpailuun.

”Iän myötä olen oivaltanut, että meillä on vain yksi elämä, jonka aikana omia haaveita voi toteuttaa. Se sai minut uskaltamaan hakemaan mukaan, vaikka tiesin, että taso oli korkea.”

Rela pääsi Ääni ratkaisee -vaiheesta jatkoon ja kilpailemaan valmentaja Maija Vilkkumaan tiimissä. Kuvauspäivät hän koki pitkiksi mutta jännittäviksi.

”Olin kuvaustilanteissa kuin kala vedessä. En edes ajatellut olevani mukana kilpailussa. Halusin vain tehdä hyvän esityksen.”

Kaksintaistelu-vaiheessa Rela putosi kilpailusta. Se harmitti, mutta kilpailukokemus jäi myönteisenä mieleen.

”Tuntui, että osallistumisen myötä olin jo voittanut itseni ja oman epävarmuuteni.”

Nykyään Rela käy keikoilla tuuraamassa muita ammattilaulajia. Punkin ja rockin ohella hän on alkanut laulaa myös entistä popimpia kappaleita.

Punkin ja rockin ohella Rela on alkanut laulaa myös entistä popimpia kappaleita. Kuva: JJ Photos.

Puuttuva palanen löytyi

Vaikka musiikkiuran myötä moni asia meni parempaan suuntaan, Relasta tuntui pitkään, että jokin palanen hänen elämänsä palapelistä vielä puuttui. Sekamuotoinen hyperkineettinen häiriö ei täysin selittänyt kaikkia hänen haasteitaan.

Viime vuonna hän hakeutui taas uudelleen neuropsykiatrisiin testeihin. Hänellä todettiin lievä autismikirjon häiriö, vanhalta nimeltään Aspergerin oireyhtymä. Sille tyypillisiä oireita ovat aistiyliherkkyydet, epätavalliset kiinnostuksen kohteet sekä ylirasittuminen sosiaalisissa ja arkisissa tilanteissa, jotka muut kokevat yleensä vaivattomina.

Diagnoosin Rela otti helpottuneena vastaan.

”Itkin pari päivää ja pyysin itseltäni anteeksi, että olin elämäni aikana ruoskinut itseäni niin paljon.”

Relasta tuntui, että hän pystyi vihdoin ymmärtämään itseään melkein jokaista solua myöten. Kaksi erilaista diagnoosia selittivät, miksi hänellä oli aina ollut hyvin ristiriitainen olo.

”Adhd on liikuttava voima, autismi taas hillitsevä voima. Minun täytyy tasapainotella molempien kanssa, ja siksi ylirasitun helposti.”

Uuden diagnoosin myötä Rela on oivaltanut, että hänen täytyy opetella vähentämään liiallista kuormittumista niin työssä kuin vapaa-ajalla.

”Olen jo nyt armollisempi itseäni kohtaan. Se on jo todella hyvä alku.”